Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2017.

Annastiina Storm: Me täytytään valosta

Jossain on piilossa ilo. Sen etsiminen tuntuu sellaiselta hakuammunnalta, ettei edes yhteen yritykseen riitä jaksaminen. Ainoa toivo on, että se itse kyllästyy kyyristelemään pimeässä ja tulee esiin. Älkää antako kannen hämätä: tämä ei ole nuortenkirja tai kevyt viihderomaani. Minulle tämä oli yksinkertaisesti yksi tämän vuoden parhaista teoksista - ellei paras. Annastiina Stormin esikoisromaani oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaana. Hesarin arviossa kirjaa kuvailtiin "hotkaistavaksi" ja itse ahmin sen yhtenä suupalana, kerralla alusta loppuun. Romaani rakentuu pirstaleisen, onnettoman perheen ympärille. Isosisko Silja vaihtaa pikkuveljensä yöllä kastelemat housut kuiviin, koska äidillä on yövuoro ja isä on jossain, poissa. Silloin kun isä on paikalla, hänen sisältää purkautuu välillä huutava, kiroileva myrsky. Äidin mahassa on uusi pikkusisarus eikä Silja ymmärrä, miksi se muuttaa äidin hymyn suruhymyksi. Silja pakenee mielikuvitusleikkeihin Täh

Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat

Kansi: Päivi Puustinen Pian hän alkaisi maalata ja silloin maailma olisi niin kuin sen piti. Värit olivat appelsiineja, joita saattoi poimia puista, huoneessa leijui jo niiden tuoksu. Joel Haahtelaa lukiessa voi vain nauttia ja antaa kielen viedä. Heti ensisivuilta lähtien heittäydyn luottavaisesti sen kannateltavaksi - ja se kantaa - aina 1950-luvun Helsinkiin, erääseen Luotsikadun asuntoon, jossa asuu äiti yhdessä aikuisuuden kynnyksellä olevan poikansa Visan kanssa. Visa katsoo Vincent van Goghista kertovan elokuvan ja näkee yhtäkkiä maailman toisin. Talvinen maisema, tuttu kaupunki, äidin nuttura... Kaiken voi piirtää tai maalata. Intohimo taiteeseen vie Visan aina Bolognaan ja Venetsiaan asti. Kuusikymmentäluvun idealismi ja seitsemänkymmentäluvun aatteet saavat Euroopan taidepiirit kuohumaan. Visa jää - kuten usein Haahtelan kirjojen päähenkilö tai minäkertoja - hieman ulkopuoliseksi tarkkailijaksi. Hän ei kuitenkaan ole mikään väritön sivustakatsoja vaan häntä ajaa

Paluu kirjamessuille ja salainen lahjanantaja

Viikko on vierähtänyt sellaisessa työhulinassa, etten ole ehtinyt tehdä minkäänlaista koontipostausta viime viikon kirjamessuista. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan - eli tässä kuvallinen paluu kirjabloggarin ja erään 5-vuotiaan kirjafanin messutunnelmiin. (Pahoittelen kuvien vaihtelevaa laatua - kamerani on sanonut itsensä irti, joten kaikki kuvat ovat kännykällä otettuja.) Pakollinen kuva lastenalueella hyvänä maamerkkinä toimineesta Harry Potter -bussista. Sen sisältä oli hyvä tarkkailla Mörköä. :) Lastenalue oli minusta parempi kuin esim. viime vuonna: oli selkeämmin eroteltu alle kouluikäisille suunnattu Tarina-lava ja isompien Magia-lava. Tosin välillä näiden lavojen välillä käytiin melkoista kilpalaulantaa, jos toisella oli juuri samaan aikaan menossa jokin hieman äänekkäämpi esiintyminen tai esitys. Mutta kokonaisuutena siis ihan toimiva alue. Mila Teräs lukee Kettu ja värit -kuvakirjaa (Karisto) kuvittaja Karoliina Pertamon kanssa. Yleisökin sai osallis